Köhä on todellisuutta. Äänihuulet on tulehtuneet ja puhua ei saisi. Niinpä yritän köhiä hiljaa.
Ja kun vointi ei ole ihan parasta ykkösluokkaa, niin  neuleetkaan ei edisty.
Siksi esittelen ihan muita juttuja. Monessa blogissa on levinnyt kevään myötä perhos-villitys.
Minut kyseinen tauti tavoitti noin 12-15 vuotta sitten. Vanha kun on niin ei voi tarkalleen muistaa. Mutta tuohon vuosihaarukkaan se mahtuu. Virkkasin ensin perhosia jääkaappimagneetiksi. Ja kun niitä oli tehty riittävästi, tein itselleni lautasliina-perhoset. Täysi tusina hillityn värisinä.

Ja olen niitä jopa pari-kolme kertaa käyttänytkin ;))
Tässä vielä kuva perhosen takapuolesta:


Ja sitten ihan taas muihin juttuihin.
Meidän perheeseen on kuulunut reilut kolme vuotta sellainen Pieni Vihreä Mies.
Ei, flunssa ei ole sekoittanut päätäni kokonaan.
Pieni Vihreä on nimeltään Tirppu.
Sitä on hellitty ja sitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Mutta nyt elämän tilanteiden muututtua, me joudumme luopumaan Hänestä.
Suru pusertaa rintaa, ainut lohtu on se, että tiedämme Sen pääsevän hyvään kotiin.

Rakkaudella TIRPPU