Matka onnellisesti takana.
Onhan se hiukan vaikeaa saada kahdeksan muuta työntekijää vakuuttuneeksi siitä, että Karnaluks tukussa on lähes pakko käydä, kun Tallinnaan on kerta tultu.
Mutta ensin sain puhuttua ympäri pari naispuoleista työkaveria ja lopulta saimme kyydin ihan Hermannin kadun kulmaan, jee!
Minullekin tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Kristiinan tarkoista ohjeista oli suuri apu.
Tosin siinä vaiheessa usko oli jo loppua, kun totesimme oven olevan lukossa.
Painelimme ovikelloa ja olimme jo melko happamia. Mutta kokeilimme vielä uudelleen.
Ja katso, ihme tapahtui. Ovi avattiin meille ja niin olimme lankataivaassa.
Tai oikeammin käsityöntekijän taivaassa. Lankataivas on edelleen Päntäneellä.
Aika rajoittava tekijä oli aika, joka meille annettiin. Puoli tuntia.
Mutta kyllä siinäkin ajassa jotakin ennätti haalia, kun oikein yritti:
Tässä Merinoja.
Sukkalankaa on VAAN tuo yksi kerä, Big Brinttiä ja Babyä neljä kerää.
Brintistä tulee tämän näköistä:
Tämän neuloin tulomatkalla, pimeässä autossa. Tulossa Venlalle polvisukat.
Lisäksi ostin kolmet puikot, kerroslaskimen ja nappipohjia.
Vanhan kaupungin jostakin pikkukaupasta löysin nämä Merinot:
Ja viimeiseksi Sadamarketista uusia huivilankoja:
Itse ihastuin tuohon oikean puoleiseen vaaleaan.
Ja menomatkalla neuloin tälläiset sirot 45 Jussi-langasta.
Joten oikein mukava Viron matkahan se oli!
Kommentit