Ja nyt sitten reportaasia paljon odotetulta retriitiltä.
Sehän meinasi mennä mönkään jo ennen alkua minun osalta.
Maanantaina katosi ääni, jota kävin kysymässä lääkäriltä tiistaina.
Äänen palautumista odotellessa meni kuulo.
Perjantaina kävin korvanäyttelyssä lääkärissä. Ärhäkkä. Antibioottia.
Ja periksihän en taudeille nyt anna. Retriitti odottaa.
Ja kun lauantai aamuna herään, niin nilkka on kipeä kuin mikä.
Mutta periksi en anna. Autossa on vakionopeudensäädin ja matkaa vain reilu 60 km.
Pääsen kyllä. Ja menen. Ja menin. Eikä harmita yhtään ;))
Tässä kuvakavalkaadi tapahtumasta:


Paljon oli juttua ja naurua, mutta hyvin usein näki keskittyneitä ilmeitä:


Ja ihan turha tulla väittämään, että "akkojen hommia", meillä oli mukana myös Mies.




Ja sitten se tärkein. Aina on opeteltava jotakin uutta, jos siihen vaan löytyy tilaisuus.

Minä opettelin kehräämään lankaa värttinällä. Kiitos kärsivälliselle opettajalle Tuulialle.

Ja lisää:

Minä olen niin ylpeä näistä. Minun ihan ekat langat. Ikinä. Nämä on Taidelankaa.

Ja tämän minä olen kehrännyt tänään. Tämä näyttääkin jo langalle.

Niin, ja voi olla, että kehrään lisääkin. Tänä aamuna kävin kolmannen kerran viikon
sisällä siellä lääkärissä. Sanoi, että nilkka on tulehtunut (yllätys)  ja saikkua tämä viikko.
Mutta jos saisin sen pöpön lähtemään jonnekin, niin olisin aikas onnellinen.