Ajatella, enää seitsemän kuukautta jouluun!!
Puikot esiin, kiire tulee!!

Jeps, täällä on vähän lisää virtaa.
En tiedä vielä missä se näkyy, mutta tuntuu kuitenkin.
Olen ollut nyt viikon töissä ja toista aloittelen.

Vaunuviikonloppuna innostuin virkkaamaan:

Viimeistelemättähän nämä vielä ovat, mutta virkattu kuitenkin.

Ja sitten ihan maailman ihmeellisin juttu.
Tää ei siis oikeesti voi olla edes totta.
Mutta kerron kuitenkin.

Monissa blogeissa olen katsellut naama vihertävänä niitä ihania
Wollmeisejä. Meikäläisen kielitaidolla tavoittamattomissa.
Neuletapaamisessa vielä kuulin sivukorvalla, että ne maksetaan
jollain peipoolilla. Äh....

Sitten eräänä päivänä, eräässä blogissa kommentoin
jotta voisin antaa melkein sydämeni, jos saisin yhden vyyhdin
kyseistä lankaa hiplattavaksi. Se oli siis pelkkä heitto....
Pian tuli viesti, että laitahan osoitetta tulemaan. Olin ihan
H-moilasena. Ja laitoin osoitteen..

Sitten tuli seuraava neuletapaaminen, viime tiistaina.
Eräs kuopiolainen neuloja oli tilannut samoja lankoja ja toi
niitä neljä vyyhteä myytäviksi. Ei tarvinnut pitää markkinointi-
puhetta. Langat suorastaan vietiin käsistä.
Niinpä minä sain yhden vyyhden..

Ja tänään postipoika oli tuonut paketin...

Joten nyt minulla on kaksi vyyhteä. Maailman ihaninta lankaa.
Ja samaa ihanaa väriä, niiiin minua.

Joten oikein ISO KIITOS Tarjalle. Elämässäni en koskaan
aikaisemmin ole ollut näin iloisesti yllättynyt.
Nyt on mitä hiplata. Ja etsiä sitä täydellistä ohjetta.

Vielä kuvanäyte, että istuttamani kukat kukkivat:

Tämmöiset terveiset tällä kertaa!