APUA kaivataan.

Onko kenelläkään jäänyt ylimääräiseksi vajaata kerää Novitan Luxus Alpakkaa, luonnonvalkeana??

Suurella kiitollisuudella ottaisin vastaan ja korvaisin asian langalla tai rahalla.

Tänään on palattu maan tasalle suuruuden hulluista huuruista.

Kiitos kaikille kommenttinsa jättäneille. Joskus palaute on kullan arvoista.
Ja mukava, kun joskus onnistuu ilahduttamaan kanssa matkaajia.

Tänään on valmiina esiteltäväksi sukat, ylläri-pylläri, raitasukat.

Lankana edelleen Nalle ja Taikalanka.

Olen jotenkin jäänyt näihin kiinni.

Mitenhän minä nyt tän aloittaisin?

a) kerrankin ajoissa

vai

b) suuruuden hullu

a) jokainenhan tietää, että kevätpäiväntasaus on tuossa maaliskuussa.

Viime keväänä jokainen veivasi kevätpäiväntasaushuivia, niin minäkin. Mutta minulta jäi ne kymmenen viimeistä kerrosta tekemättä. Niinpä otin nyt itseäni niskasta kiinni, samalla otin myös huivia niskasta kiinni ja neuloin sen loppuun. Eli minun kevätpäiväntasaushuivi valmistui jo etuajassa, jos oikein positiiviseti asiaa ajattelee.

b) suuruuden hullu;

Ota lankaksi Viron villa ja puikoiksi nelosen puikko, äläkä missään tapauksessa neulo mallitilkkua, se on vanhan aikaista ja vie turhaan aikaa.

Suoraan vain ohjeen ja langan kimppuun. Ihmettele välillä, että taitaapa tulla aikas iso huivi. Tee silti tunnollisesti ohjeen mukaan loppuun saakka. Kastele huivi ja pingota vielä oikein kunnolla. Tosin tässä voi tulla pieniä ongelmia. Sama huivi kun on kolmatta kierrosta saman patjan ympärillä. Mutta lopputulos on aivan mahtava. Painotus sanalla; mahtava.

Kuvassa mukana vertailun vuoksi Mini-Baktus.

Hangelle heitettynä, kevyesti ;))

Sohvan selkänojalla.

Myös muita käyttötapoja olen miettinyt. Siskon poika aloitti Intin tammikuussa, ilahtuisikohan pojat pitsineulotusta puolijoukkueteltasta?

Vai sopisiko tämä minun viininpunaisen Sitikan peitoksi. Tuskin kellään muulla olisi neulottua autonpeittoa ;))

Mutta tulipahan tehtyä. Painoa tällä huvilla on 265 g.

Tänään on tuntunut siltä, että elämä voi voittaa.

Ei se tullut ihan yks´kaks, vaan silleen pikkuhiljaa. Oma osansa on varmaan särkylääkkeillä, jotka vihdoin auttavat jatkuvaan särkyyn. Ja helpottava oli tieto, että ei tarvitse operoida selkää, ja kuntoutus alkaa ensi viikolla.

Ja tänään olinkin ulkona kameran kanssa. Ja ihan vaan yllätys, yllätys; talvikuvia.

Eihän nyt voi olla kuvaamatta, kun kerran vihdoinkin on mitä kuvata.

Lunta, puhtaanvalkoista.

Vaan mikäs se tässä?

Käsitöitäkin tipahtelee.

Tässä se on pitkin pituuttaan.

Tässä se esittää Boaa.

Tässä kukkamaljakko esittää minun "pitkää ja hoikkaa" kaulaa.
Eli Mini-Baktus.
Lankana Dropsin Delight. Tapiolta.

Eilen toinen lapseni täytti 30 vuotta, tänään kolmas lapseni täyttää 28 vuotta.

Tänään äidin kuolemasta tulee kaksi vuotta.

Aika tuntuu rientävän siivillä.

Ja tänään olin ystäväni mukana hakemassa heille  uutta lemmikki siiliä.

Pirenalta sain baskerin ohjeen.

Aloitin sen neulomisen Sarek-langasta. Minulla oli sitä kaksi kerää. Ja se ei riittänyt. Baskerista tuli liian pieni. Muistelin, että minulla pitäisi olla Sarekia ennestään kotona. Kaivelun tuloksena löysin kaksi kerää lisää. Aikas paljon vaan eriväristä. Joten yksi kierros toista, yksi toista. Ja voilaa´; baskeri valmistui. Liian SUURENA.

Onneksi Sarek on 100% villaa. Ja neuletapaamisessa saadusta vinkistä viskasin sen koneeseen.

Ja nyt minulla on sekä sopiva, että lämmin baskeri.

Joo, minulle ei ole sairausloman aikana alkanut parran kasvu,
vaan mannekiini on The Mies.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tänään aion tehdä loppuelämän ensimmäisen uudistuksen.

Olen päättänyt mennä mukaan neuletapaamisen, lähes vuoden tauon jälkeen.

Ja iso KIITOS, kivaa oli.

Pieni kirjakatsaus.

Kirpputorilta löysin tälläisen:

Parilla eurolla pääsin kirjan omistajaksi.

Ja tekijänä tuttu nimi.

Sisältää kaikkia käsitöihin liittyvää, mutta myös neuleisiin.

Mistä tunnisti ennenaikaan käsineet, jotka oli tarkoitettu työkäyttöön?

Tämän kirjan puolestaan ostin Keskisen kyläkaupan poistoista, maksoi 11.90.

Ei, sukumme ei ole niin kuuluisa, että siitä olisi valmis sukukirja, vaan ajattelin kirjoittaa kirjaan sen minkä minä tai isäni muistaa suvustamme. Jääpähän jälkipolville jotakin lukemista.

Kirjassa on monia valmiita sukupuita, joita voi täyttää jos tietoa löytyy.

Jotta sellaista sunnuntaina.

Eilen kävin siinä magneettikuvauksessa. Olihan uusi kokemus sekin. Ensi viikolla sitten kuulen, mitä kuva kertoi.

Eilen aloitin talvitakin, kun kerta kaupasta ei löytynyt.

Tänä aamuna tein loppuun:

Sain mieleiseni.

Väri on varsin hankala selittää, mutta ihku, ruskean ja viininpunaisen sekoitus.

Sitten neuleita:

Yllätys, yllätys... tiskirättejä.

Ja ihan yhtä suuri yllätys:

Raitasukat. Mustaa nallea ja taikalankaa.

Ja tämä on unohtunut joulukuulta:

Tää on Johanneksen villa+pellava-lankaa, reunassa höpsötystä Englannin matkalta, silloin joskus.